Työryhmä 2: Verkkoetnografiat (kokoontuu sekä perjantaina että lauantaina)
Pj. FT, tutkimusjohtaja Isomäki,Hannakaisa (hannakaisa.isomaki (at) jyu.fi)
Tämän työryhmän tarkoituksena on herättää monitieteistä keskustelua nykyisistä verkkoetnografisista metodologisista ehdotuksista sekä verkkoetnografian suhteesta etnografiaan. Erityisen tarkastelun kohteena pyritään tuomaan esille verkkotutkimuskentän mukanaan tuomia muutoksia ja haasteita. Miten nämä muutokset vaikuttavat tutkimusprosessiin ja minkälaisia uusia näkökulmia verkossa toteutetussa tutkimuksessa tarvitaan. Olennaisena osana verkkoetnografisen tutkimuksen pohdinnassa ovat eettiset näkökulmat, jotka vaativat uudelleen määrittelyä kentän muutoksen myötä. Yhteistyössä TaM Johanna Silvennoisen kanssa ehdotamme seuraavia näkökulmia työryhmän sisällöiksi:
1. Verkkoetnografia ja virtuaalietnografia käsitteinä:
2. Kentän käsite verkkoetnografiassa ja verkkotutkimuskentän haasteita:
3. Eettiset kysymykset
Mukana olevat esitelmät
Kytölä, Samu
Etnografinen lähestymistapa internetin keskustelufoorumien monikielisyyden tutkimuksessa
Internetin kielen sosiolingvistinen tutkimus kohtaa uusia haasteita, kun kielenkäyttötilanteet ja -käytänteet ovat alati monimuotoisempia ja hybridisempiä. Monilla tieteenaloilla on hyödynnetty paljon virtuaalietnografiaa (esim. Hine 2000), mutta sosiolingvistiikassa toistaiseksi lähinnä perinteistä etnografiaa (esim. Rampton 2006). Esitelmässäni pohdinkin, kuinka verkon monikielisyysilmiöiden tutkimus voi hyötyä sosiolingvistisen, diskurssianalyyttisen ja etnografisen tutkimusotteen yhdistämisestä. Esitelmä perustuu tutkimusyhteistyöhöni Jannis Androutsopouloksen kanssa (esim. Kytölä & Androutsopoulos 2011).
Virtuaalietnografian ja Androutsopouloksen (2008) ”Discourse-Centred Online Ethnographyn” (DCOE) pohjalta havainnollistan, kuinka tutkimustyöni eri aineistonkeruu- ja tutkimusvaiheissa etnografinen tutkimusote on johtanut yksityiskohtaisempien ja monimuotoisempien tulkintojen ääreen kuin ”pelkällä” tekstintutkimusotteella (esim. CDA, sisältöanalyysi) olisi todennäköistä. DCOE ei välttämättä ole kaikilta osin yhtä ”puhdasoppinen” tai holistinen kuin perinteiset etnografiat, mutta perustuu paljolti samanlaisiin epistemologisiin lähtökohtiin. Näitä ovat pitkäaikaisen havainnoinnin tärkeys, tutkittaviin yksilöihin ja yhteisöihin tutustuminen, heidän ”asemaansa” tai ”kulttuuriinsa” asettuminen (”emic perspective”) sekä kontaktit tutkittaviin – DCOE:n tapauksessa joko verkon välityksellä tai ”kasvotusten” tapaamisina.
Tällainen lähestymistapa korostaa mikrotason kielenkäytön prosessuaalisuutta, performanssiluonnetta ja dialektiikkaa – erottamattomuutta yhteiskunnasta ja kontekstista (vrt. Blommaert & Dong 2010). Havainnollistan virtuaalietnografian epistemologisia etuja ja rajoituksia muutamalla esimerkillä tutkimistani suomalaisista jalkapallokeskustelupalstoista (Futisforumeista) sekä omasta tutkijansuhteestani ko. kieliaineistoihin.
Lähdesmäki Tuuli ja Pohjamo, Ulla
Virtuaalisen kaupungin tiloja ja yhteisöjä etsimässä – kaupunkitutkimusta rajapinnoilla
Kaupunkitila, sen käyttö ja muutoshankkeet aikaansaavat usein julkista keskustelua ja kansalaisaktivismia, jonka perinteisiä foorumeita ovat olleet paikallinen lehdistö, paikallisradio ja itse kaupunkitila. Nykyisin kaupunkitilaan liittyvät keskustelut, mielenilmaukset ja aktivismi tapahtuvat usein Internetin virtuaalisilla foorumeilla. Internet voi toimia kaupunkitilasta kiinnostuneiden toimijoiden verkottumisen ja kommunikaation välineenä. Samalla se muodostaa oman tilansa, jossa kaupunkia representoidaan ja tuotetaan videoiden, äänimaailmojen, kuvien, tekstien ja näiden multimodaalisten yhdistelmien keinoin. Kaupunkitila lokaalisena kokemuksena laajenee Internetissä globaaliksi paikasta riippumatta koettavissa olevaksi tilan representaatioksi.
Viimeaikaisessa etnografisessa tutkimuksessa on viitattu virtuaaliseen etnografiaan menetelmänä, jossa fyysisesti ja/tai virtuaalisesti olemassa olevaa tutkimuskohdetta lähestytään monipuolisten Internetissä olevien aineistojen avulla. Esityksessämme kysymme, millaisia mahdollisuuksia Internet tutkimusalueena tuo kaupunkitutkimuksen kenttään, ja millaisissa kaupunkitilaan liittyvissä ilmiöissä se voi olla ainoa mahdollinen tutkimusmenetelmä. Pohdimme myös sitä, missä määrin virtuaalinen etnografia menetelmänä eroaa perinteisestä taidehistoriallisesta kaupunkitutkimuksesta, ja millaisia tutkimuseettisiä kysymyksiä Internetistä kerättävään aineistoon liittyy.
Valotamme kaupunkitutkimuksen Internet tutkimuksen ongelmakenttää kahden case-esimerkin avulla. Ensimmäinen esimerkki koskee turkulaisen aktivistiverkoston tuottamaa Turku – Euroopan alakulttuuripääkaupunki 2011 -hanketta, joka muodostaa sekä virtuaalisen että fyysisessä kaupunkitilassa todentuvan vastadiskurssin kaupungin viralliselle kulttuuripääkaupunkihankkeelle. Toinen esimerkki on Pietarissa sijaitsevan Novaya Gollandiyan saaren ympärillä käyty julkinen keskustelu. Suunnitelmat tämän pitkään kaupunkilaisilta suljettuna pysyneen rakennusperintökohteen kehittämisestä ovat aktivoineet kansalaisia ilmaisemaan mielipiteensä Internetissä paitsi sanallisten myös visuaalisten keinojen avulla. Molemmissa esimerkeissä kaupunkitila fyysisenä ympäristönä ja Internetissä luotuna tilana lomittuvat monitahoisesti.
Saresma, Tuija
Intersektionaalisuus ja etnografian etiikka miesasiablogien analyysissa
Blogit ovat tekstuaalisia ja visuaalisia virtuaalisen kommunikaation tiloja, joista on muodostunut myös poliittisen toiminnan ja aktivismin foorumeita. Tarkastelemissani miesasiablogeissa pyritään edistämään niin kutsuttua miesten tasa-arvoa. Retorisesti blogeissa rakentuu ainakin näennäisesti samanmielisten lukijoiden yhteisö, joka hiljentää nopeasti vääriksi tulkitsemansa näkemykset ja kohdistaa ärtymyksensä etupäässä naisiin ja feministeihin tavalla, jota voisi tulkita naisvihamieliseksi. Blogeissa käsitellään eksplisiittisesti sukupuolta, mutta sen käsittelyyn yhdistyvät myös esimerkiksi yhteiskuntaluokka, seksuaalisuus ja kansallisuus.
Tarkastelen miesasiablogeja moniperustaisen syrjinnän näkökulmasta. Pohdin intersektionaalisuutta teoriana ja analyysin välineenä sekä sen sopivuutta virtuaalietnografiaan. Minua kiinnostavat intersektionaalisen etnografian mahdollisuudet silloin, kun tutkimuskohteessa yhdistyvät tekstuaalisuus ja kokemus, virtuaalinen ja materiaalinen. Tarkastelen blogeja performatiivisuuden näkökulmasta ja vuorovaikutuksen tiloina. Tutkimusta motivoi halu selvittää blogeissa käytettäviä retorisia keinoja, analysoida vihapuheen logiikkaa ja avata siten paikkoja muuttaa misogyynista toimintaa.
Olen erityisen kiinnostunut blogien tutkimisen politiikasta ja etiikasta. Kuinka tutkia etnografisesti ihmisryhmää, jonka ideologia on jopa vastakkainen tutkijan omalle arvomaailmalle? Kuinka eettistä on etnografia silloin, kun tutkimuksen motiivina ei ole empaattinen asenne, vaan pyrkimys dekonstruoida tutkittavan ryhmän retoriikkaa ja toimintaa? Mikä ylipäänsä on tutkijan positio silloin, kun hän ei halua kannattaa tutkimansa ryhmän eksplikoituja pyrkimyksiä?
Jäntti, Saara
Kotiblogit ja kutsumattomat vieraat
Saamelaisten keskuudessa elää vitsi, jonka mukaan jokaisella saamelaisperheellä on oma “kotitutkijansa”, jota he “tutkimusaineistona” toimimalla elättävät. Mutta mitä tapahtuu tutkijan ja tutkittavien suhteelle, kun kodin yksityinen tila tuodaan Internetiin ja kutsumaton tutkija päättää ruveta tutkimaan tätä verkkoon tuotettua kodin tilaa?
Tässä esitelmässä tarkastelen koti- ja arkiblogeiksi kutsumissani blogeissa ja niiden tutkimisessa esiin nousevia rajanvetoja yksityisen ja julkisen välillä, ja avaan näihin rajankäynteihin liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Arkiblogit ovat blogityyppi, jossa kuvin ja sanoin tuotetaan nettiin oman kodin, perheen ja arjen tapahtumista esiinnousevaa aineistoa. Blogien pitäjillä on usein sekä ideologisia että esteettisiä tavoitteita ja ambitioita, joiden pohjalta he arkeaan kuvaavat ja rajaavat. Arkiblogit ja -bloggaajat muodostavat usein tiivitäkin yhteisöjä ja verkostoja, ja blogien esteettistä ja yhteisöllistä “eheyttä” pidetään yllä esimerkiksisiivoamalla kommenttiosastoja sopimattomista kommenteista. Kirjoittajat myös rajaavat yksityisyyttään monin eri tavoin nimimerkeillä ja kuvakulmilla, ja näihin rajauksiin liittyy myös blogien ja niiden tutkimisen etiikka.
Esitelmässä tarkastelen tutkijan asemaa kotiblogien näkymättömänä ja kutsumattomana vieraana, joka astuu julkiseen tilaan tuotetun yksityisen tilan representaatioon ja alkaa analysoida? Mikä silloin on tutkijan (eettisesti oikea) paikka? Ja millaisia (kipu)kynnyksiä hänen täytyy huomioida ja ylittää? Ja millaista etnografiaa tällaisissä tutkijan ja tutkittavien välisissä asemoinneissa voidaan tuottaa?
Haverinen, Anna
Kuolemarituaalit virtuaalietnografisen tutkimuksen kohteena
Kuolemarituaalien tarkastelu Internetissä tuo etnografiseen tutkimukseen runsaasti eettisiä haasteita. Sosiaalisessa mediassa yksityisen ja julkisen käsitteet hämärtyvät, joka tuo tutkijalle ongelmia muun muassa informanttien hankinnassa, aineiston keruussa sekä aineiston esittämisessä tiedeyhteisölle. Edesmenneen muistoa surevat ja kunnioittavat ihmiset voivat kokea loukkaavana tutkijan lähestymisen, sillä materiaalin julkisuuden ymmärtäminen saattaa olla joko vaikeaa tai tietoisesti välinpitämätöntä. Ulkomaisten informanttien lähestymisessä tutkijan autenttisuuden todistaminen on keskeistä ympäristössä, joka on totuttu näkemään identiteettien leikkikenttänä. Käsittelen esitelmässäni eri eettisiä ongelmia, joita olen kohdannut väitöstutkimukseni kenttätöissä ajalla 2007-2011. Materiaalini koostuu suomalaisista ja kansainvälisistä verkkoympäristöistä (tosin englanninkielisistä) kattaen sekä reaaliaikaiset verkko(rooli)pelit (Second Life ja World of Warcraft) että sosiaalisen median (mm. Facebook ja YouTube). Olen tutkinut ainoastaan yksityisen ihmisten virtuaalimuistomerkkejä yksityisille ihmisille, mikä on edellyttänyt myös herkkyyttä aineiston hankinnassa sekä esittämisessä. Myös lainsäädäntö on täytynyt huomioida, sillä tutkimusaineistoni on aina jonkin tekijänoikeuslainsäädännön suojaamaa.
Saresma, Tuija
Intersektionaalisuus ja etnografian etiikka miesasiablogien analyysissa
Blogit ovat tekstuaalisia ja visuaalisia virtuaalisen kommunikaation tiloja, joista on muodostunut myös poliittisen toiminnan ja aktivismin foorumeita. Tarkastelemissani miesasiablogeissa pyritään edistämään niin kutsuttua miesten tasa-arvoa. Retorisesti blogeissa rakentuu ainakin näennäisesti samanmielisten lukijoiden yhteisö, joka hiljentää nopeasti vääriksi tulkitsemansa näkemykset ja kohdistaa ärtymyksensä etupäässä naisiin ja feministeihin tavalla, jota voisi tulkita naisvihamieliseksi. Blogeissa käsitellään eksplisiittisesti sukupuolta, mutta sen käsittelyyn yhdistyvät myös esimerkiksi yhteiskuntaluokka, seksuaalisuus ja kansallisuus.
Tarkastelen miesasiablogeja moniperustaisen syrjinnän näkökulmasta. Pohdin intersektionaalisuutta teoriana ja analyysin välineenä sekä sen sopivuutta virtuaalietnografiaan. Minua kiinnostavat intersektionaalisen etnografian mahdollisuudet silloin, kun tutkimuskohteessa yhdistyvät tekstuaalisuus ja kokemus, virtuaalinen ja materiaalinen. Tarkastelen blogeja performatiivisuuden näkökulmasta ja vuorovaikutuksen tiloina. Tutkimusta motivoi halu selvittää blogeissa käytettäviä retorisia keinoja, analysoida vihapuheen logiikkaa ja avata siten paikkoja muuttaa misogyynista toimintaa.
Olen erityisen kiinnostunut blogien tutkimisen politiikasta ja etiikasta. Kuinka tutkia etnografisesti ihmisryhmää, jonka ideologia on jopa vastakkainen tutkijan omalle arvomaailmalle? Kuinka eettistä on etnografia silloin, kun tutkimuksen motiivina ei ole empaattinen asenne, vaan pyrkimys dekonstruoida tutkittavan ryhmän retoriikkaa ja toimintaa? Mikä ylipäänsä on tutkijan positio silloin, kun hän ei halua kannattaa tutkimansa ryhmän eksplikoituja pyrkimyksiä?
Jäntti, Saara
Kotiblogit ja kutsumattomat vieraat
Saamelaisten keskuudessa elää vitsi, jonka mukaan jokaisella saamelaisperheellä on oma “kotitutkijansa”, jota he “tutkimusaineistona” toimimalla elättävät. Mutta mitä tapahtuu tutkijan ja tutkittavien suhteelle, kun kodin yksityinen tila tuodaan Internetiin ja kutsumaton tutkija päättää ruveta tutkimaan tätä verkkoon tuotettua kodin tilaa?
Tässä esitelmässä tarkastelen koti- ja arkiblogeiksi kutsumissani blogeissa ja niiden tutkimisessa esiin nousevia rajanvetoja yksityisen ja julkisen välillä, ja avaan näihin rajankäynteihin liittyviä eettisiä kysymyksiä.
Arkiblogit ovat blogityyppi, jossa kuvin ja sanoin tuotetaan nettiin oman kodin, perheen ja arjen tapahtumista esiinnousevaa aineistoa. Blogien pitäjillä on usein sekä ideologisia että esteettisiä tavoitteita ja ambitioita, joiden pohjalta he arkeaan kuvaavat ja rajaavat. Arkiblogit ja -bloggaajat muodostavat usein tiivitäkin yhteisöjä ja verkostoja, ja blogien esteettistä ja yhteisöllistä “eheyttä” pidetään yllä esimerkiksisiivoamalla kommenttiosastoja sopimattomista kommenteista. Kirjoittajat myös rajaavat yksityisyyttään monin eri tavoin nimimerkeillä ja kuvakulmilla, ja näihin rajauksiin liittyy myös blogien ja niiden tutkimisen etiikka.
Esitelmässä tarkastelen tutkijan asemaa kotiblogien näkymättömänä ja kutsumattomana vieraana, joka astuu julkiseen tilaan tuotetun yksityisen tilan representaatioon ja alkaa analysoida? Mikä silloin on tutkijan (eettisesti oikea) paikka? Ja millaisia (kipu)kynnyksiä hänen täytyy huomioida ja ylittää? Ja millaista etnografiaa tällaisissä tutkijan ja tutkittavien välisissä asemoinneissa voidaan tuottaa?
Haverinen, Anna
Kuolemarituaalit virtuaalietnografisen tutkimuksen kohteena
Kuolemarituaalien tarkastelu Internetissä tuo etnografiseen tutkimukseen runsaasti eettisiä haasteita. Sosiaalisessa mediassa yksityisen ja julkisen käsitteet hämärtyvät, joka tuo tutkijalle ongelmia muun muassa informanttien hankinnassa, aineiston keruussa sekä aineiston esittämisessä tiedeyhteisölle. Edesmenneen muistoa surevat ja kunnioittavat ihmiset voivat kokea loukkaavana tutkijan lähestymisen, sillä materiaalin julkisuuden ymmärtäminen saattaa olla joko vaikeaa tai tietoisesti välinpitämätöntä. Ulkomaisten informanttien lähestymisessä tutkijan autenttisuuden todistaminen on keskeistä ympäristössä, joka on totuttu näkemään identiteettien leikkikenttänä. Käsittelen esitelmässäni eri eettisiä ongelmia, joita olen kohdannut väitöstutkimukseni kenttätöissä ajalla 2007-2011. Materiaalini koostuu suomalaisista ja kansainvälisistä verkkoympäristöistä (tosin englanninkielisistä) kattaen sekä reaaliaikaiset verkko(rooli)pelit (Second Life ja World of Warcraft) että sosiaalisen median (mm. Facebook ja YouTube). Olen tutkinut ainoastaan yksityisen ihmisten virtuaalimuistomerkkejä yksityisille ihmisille, mikä on edellyttänyt myös herkkyyttä aineiston hankinnassa sekä esittämisessä. Myös lainsäädäntö on täytynyt huomioida, sillä tutkimusaineistoni on aina jonkin tekijänoikeuslainsäädännön suojaamaa.
