Refleksiivisyys ja etnografinen tieto

Työryhmä 3: Refleksiivisyys ja etnografinen tieto (kokoontuu perjantaina)

Pj:t Jeremy Gould (jeremy.gould (at) jyu.fi & Katja Uusihakala  (katja.uusihakala (at) helsinki.fi)

Etnografian yleistymiseen liittyy monia ratkaisemattomia tietoteoreettisia kysymyksiä. Miten tutkijan refleksiivisyyteen perustava tiedontuotanto vaikuttaa tieteellisyyden normeihin? Voiko tutkija hallita omista henkilökohtaisista piirteistään – sukupuolesta, uskonnosta, rodusta, luokkataustasta tai iästä – johtuvia subjektiivisia painotuksia tai vääristymiä? Voiko tutkija varmistua tulkintansa tasapainoisuudesta kohdatessaan toisenlaisista taustoista tulevia ihmisiä kaukaisissa maissa ja vieraissa kulttuureissa? Millaisen roolin tutkijan tulisi ottaa tuotettaessa tietoa yhdessä tutkittavien kanssa?

Työryhmän etnografisissa reflektioissa puhujien olisi tarkoitus peilata omaa kulttuurista ja henkilökohtaista ”matkatavaraansa” etnografiseen työhön lähdettäessä. Olemme kaikki “kalibroituneita” eri aaltopituuksille, taipuvaisia näkemään, kuulemaan ja ymmärtämään määrättyjä asioita paremmin kuin toisia. Etnografian intensiteetti ja kokonaisvaltaisuus toki avartavat ja laajentavat tajuntamme moniin uusiin suuntiin. Mutta missä määrin tarkkailevan, tietävän ja tulkitsevan minän kalibrointi on tietoisesti muokattavissa? Miten paljon tutkijan henkilöhistoria, kansallisuus, ihonväri, sukupuoli ja ideologiset – myös uskonnolliset – sitoumukset heijastuvat aineistoon ja sen tulkintaan? Keskeinen kysymys kaikille esitelmille on pohtia miten ja miksi he löysivät tiensä juuri tämän kentän, näiden ihmisten ja näiden tutkimuskysymysten äärelle.

Refleksiivisyydestä tulee tutkijan keskeisin metodologinen väline, kun hän kokoaa yhteen käytännöllisiä keinoja kerätyn tutkimusaineiston tulkitsemiseksi. Ovatko intuitio ja pitkin elämää omaksutut kognitiiviset taipumukset voimavara vai rasite ymmärryksen kannalta? Tulisiko omat rajoitukset nostaa kerronnan keskiöön, vai häivyttää tutkijan persoona näkymättömiin?

Työryhmä toimii etnografista refleksiivisyyttä tutkivan kirjaprojektin tutkijatapaamisena mutta on avoin myös kaikille teeman parissa ahertaville.

Esitelmät:

Rovaniemi, Sirpa

Kenen joukoissa seisot? Tutkijan asemoituminen suhteessa kansalaisjärjestöihin

Monet suomalaiset järjestöt hakeutuvat ’kumppanuussuhteisiin’ kehitysmaiden kansalaisliikkeiden kanssa. Yleensä tätä yhteistyötä rahoitetaan kehitys-yhteistyövaroin, jonka ehdot eivät aina edistä kumppanien tasavertaisuutta esimerkiksi rahan käytössä ja tiedon hallinnassa. Kirjoittaja on ollut useamman vuoden ajan mukana suomalaisten ja intialaisten järjestöjen yhteistyössä, ja päätti tehdä väitöskirjan aiheesta. Kirjan luvussa tutkija pohtii oman kenttätyönsä aikana kohtaamiaan kiperiä tilanteita ja vertailee niitä toisten kansalaisjärjestötutkijoiden kokemuksiin. Yksi luvun argumentti on, että tutkijoiden kohtaamat hankalat kenttätyötilanteet johtuvat paitsi tutkijan poliittisesta ja henkilökohtaisesta asemoitumisesta, myös osittain kehitysavun rakenteellisista tekijöistä. Kansalaisjärjestöillä on taloudellinen intressi tuottaa positiivista kuvaa toiminnastaan, siksi ne ovat kovin haavoittuvaisia kaikenlaiselle kritiikille ja usein myös tutkijoiden “objektiiviselle” analyysille. Tästä johtuen ulkopuolisten tutkijoiden tuottamasta tiedosta saattaa tulla valtataistelujen areena. Tutkijan asemoituminen suhteessa järjestöihin ja projekteihin onkin yksi tutkijan tärkeimmistä valinnoista, jolla on merkittäviä vaikutuksia tutkimuksen etenemisen ja tutkimustulosten kannalta. 

Onodera, Henri

Etäinen tarkkailija vai vannoutunut puolestapuhuja? Kriittisiä peilauksia tutkija(minä)n tiedonintresseihin

Aloittelevalla tutkijoilla on usein hyvin henkilökohtaiset syyt tutkimuskohteidensa valinnalle. Usein tutkijan lähtökohtaiset motiivit kuitenkin muuttuvat tutkimusmatkan varrella ja sijoittuvat jonnekin käytännöllisen ja ymmärtävän tiedonintressien välimaastoon. Eli kyse on siitä, miksi tutkin sitä mitä tutkin ja miksi tuottamani tieto on merkityksellinen, vai onko se? Tässä luvussa kirjoittaja pohtii omaa suhdettaan tutkimuskohteeseensa – 20–30-vuotiaisiin ihmisoikeus- ja demokratia-aktivisteihin 2000-luvun Kairossa – ja sitä kuinka hänen oma aktivistitaustansa ja työhistoriansa mm. Lähi-idän ihmisoikeuskysymysten parissa vaikuttaa hänen omaan kenttätutkimukseensa.

Eräänä haasteena on, että tutkija voi huomaamattaan projisoida omaa henkilöhistoriaansa – tässä tapauksessa aktivistikokemuksiaan ja -näkemyksiään – tutkittavien kertomuksiin ja tulkintoihin omista kokemuksistaan. Tutkija kertoo omakohtaistesti kuinka hän huomasi ajoittain olleen täysin väärässä omine olettamuksineen ja itsestäänselvyyksineen. Toisaalta pitkäkestoisen etnografisen kenttätyön aikana – tässä tapauksessa lähes vuoden Egyptissä – on mahdotonta, ellei epäsopivaa, että tutkija pitäytyy tutkittaviaan kohtaan neutraalina ja etäisenä tarkkailijana. Egyptin poliittinen oppositio on hyvin eripurainen ja jakautunut, minkä vuoksi hyvät suhteet eräiden kanssa voi helposti merkitä suhteiden kariutumista toisaalla. Luottamuksen rakentaminen hyvin politisoituneessa oppositiokentässä ei olisi ollut mahdollista ilman, että osallistuu omana itsenään (omine olettamuksineen ja henkilöhistorioineen) tutkittavien arkipäivään ja sitoutuu monenkeskisiin tuttavuus- ja ystävyyssuhteiden verkostoon tutkittavien keskuudessa.

Ranta-Owusu, Eija

Kokemuksia tutkimustyöstä bolivialaisten päättäjien keskuudessa

Tämä paperi tarkastelee refleksiivisyyden merkitystä ja haasteita etnografisessa kenttätyössä, joka on tehty valtionbyrokratian ja kehitysyhteistyökoneiston sisällä Boliviassa – maassa, jossa on käynnissä merkittävä yhteiskunnallinen muutos. Tutkija pohtii, miten hänen oma poliittinen suhtautumisensa, sukupuolensa ja muut identiteetin osatekijät nivoutuivat osaksi bolivialaisten päättäjien ja virkamiesten sekä kehitysyhteistyöntekijöiden omia poliittisia strategioita ja yhteiskunnallisen aseman legitimoimista. Yhtenä reflektoinnin lopputuloksena tutkija väittää, että ne ennakoimattomat tutkimustilanteet ja kohtaamiset, joissa hän tunsi epäonnistuneensa tutkijana, ovatkin loppujen lopuksi osoittautuneet niiksi kanaviksi, joiden kautta ymmärrys toiseudesta monimuotoisena, joskus raadollisenakin, ilmiönä on muovautunut.

Uusihakala, Katja

Mitä he ajattelevat meistä, mitä me kirjoitamme heistä? Keskustelua kenttäkohtaamisten
paradokseista valkoisten zimbabwelaisten siirtolaisyhteisössä

Antropologisessa kenttätyössä tutkittavilla on aina sekä ääneenlausuttuja että ääneenlausumattomia oletuksia tutkijasta, ja tämä synnyttää väistämättä tietynlaisia tutkijaan kohdistuvia odotuksia sekä jännitteitä. Tässä paperissa tarkastellaan miten nämä odotukset, oletukset ja jännitteet ilmenivät valkoisia zimbabwelaisia siirtolaisia koskevassa etnografisessa kenttätyössä Etelä-Afrikassa. Kenttätyön aikana odotukset ilmenivät toisinaan siten, että tutkittavat olettivat yhteisen "rodun" vaikuttavan siihen, että tutkija ja tutkittavat havaitsevat ja tulkitsevat maailmaa samoin ja että he jakavat samanlaisen maailmankuvan. Paradoksaalista on se, että paikallisen päättelyn, ajattelun ja arvomaailman ymmärtämistä – mailman näkemistä tutkittavien tavoin – voi pitää antropologisen tutkimuksen ja etnografisen kenttätyön tavoitteena. Esityksessä tarkastellaan myös tutkijan halukkuutta tai haluttomuutta kuunnella ja ymmärtää tutkittaviaan, sekä pohditaan kysymystä siitä mitä tutkittavista voi kirjoittaa ja minkälaisen kuvan heistä voi antaa.