Työryhmä 10: Monipaikkainen etnografia (kokoontuu perjantaina ja lauantaina)
Pj:t Laura Assmuth (laura.assmuth (at) uef.fi) ja Laura Huttunen (laura.hutttunen (at) uta.fi)
Kulttuuri- ja sosiaalitieteiden tutkimien ihmisten ja ryhmien todellisuuksien muuttuessa globalisoituneessa maailmassa yhä useammin monipaikkaisiksi on myös etnografisen tutkimuksen pystyttävä reagoimaan tähän muutokseen. Uskallamme väittää, että juuri etnografisella tutkimusotteella on erityisen paljon annettavaa muuttuvien, liikkuvien, joustavien ja epävarmojen elämänkäytänteiden ymmärtämiseksi. Mutta kuinka suunnitella, toteuttaa, analysoida ja kirjoittaa monipaikkaista etnografiaa? Millaisia käytännöllisiä, metodologisia, eettisiä ja teoreettisia haasteita etnografi kohtaa kun tutkimuskenttiä on useita? Entä transnationaaliset ja konkreettisesti liikkuvat kentät: miten etnografia ’ottaa haltuun’ vaikkapa eri maiden välillä pendelöivien ihmisten elämänkokonaisuuksia? Miten paikan kokemus muuttuu? Vaarantaako monipaikkainen tutkimusote syvällisen ymmärryksen, tuleeko etnografiasta väistämättä pinnallisempaa? Miten vakuuttaa tutkimuksen rahoittajat pitkäaikaisen ja perusteellisen kenttätyön välttämättömyydestä useassa eri paikassa? Kutsumme kaikkia kiinnostuneita työryhmäämme yhdessä pohtimaan näitä ja muita monipaikkaisen etnografian esiin nostamia kysymyksiä. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettiset että empiiriset paperit, myös tutkimussuunnitelmat joissa monipaikkaisuuden problematiikka on olennaista. Pyrimme luomaan työryhmään keskustelevan, dialogisen ja kollegiaalisen ilmapiirin joka vie monipaikkaisen etnografian tutkimusotetta eteenpäin.
Esitelmät:
Kulttuuri- ja sosiaalitieteiden tutkimien ihmisten ja ryhmien todellisuuksien muuttuessa globalisoituneessa maailmassa yhä useammin monipaikkaisiksi on myös etnografisen tutkimuksen pystyttävä reagoimaan tähän muutokseen. Uskallamme väittää, että juuri etnografisella tutkimusotteella on erityisen paljon annettavaa muuttuvien, liikkuvien, joustavien ja epävarmojen elämänkäytänteiden ymmärtämiseksi. Mutta kuinka suunnitella, toteuttaa, analysoida ja kirjoittaa monipaikkaista etnografiaa? Millaisia käytännöllisiä, metodologisia, eettisiä ja teoreettisia haasteita etnografi kohtaa kun tutkimuskenttiä on useita? Entä transnationaaliset ja konkreettisesti liikkuvat kentät: miten etnografia ’ottaa haltuun’ vaikkapa eri maiden välillä pendelöivien ihmisten elämänkokonaisuuksia? Miten paikan kokemus muuttuu? Vaarantaako monipaikkainen tutkimusote syvällisen ymmärryksen, tuleeko etnografiasta väistämättä pinnallisempaa? Miten vakuuttaa tutkimuksen rahoittajat pitkäaikaisen ja perusteellisen kenttätyön välttämättömyydestä useassa eri paikassa? Kutsumme kaikkia kiinnostuneita työryhmäämme yhdessä pohtimaan näitä ja muita monipaikkaisen etnografian esiin nostamia kysymyksiä. Toivotamme tervetulleiksi sekä teoreettiset että empiiriset paperit, myös tutkimussuunnitelmat joissa monipaikkaisuuden problematiikka on olennaista. Pyrimme luomaan työryhmään keskustelevan, dialogisen ja kollegiaalisen ilmapiirin joka vie monipaikkaisen etnografian tutkimusotetta eteenpäin.
Esitelmät:
Kupiainen, Jari
Monipaikkaisen ja monietnisen kenttätutkimuksen haasteet Salomonsaarilla
Olen tehnyt vuodesta 1992 alkaen antropologista kenttätutkimusta Tyynenmeren Salomonsaarilla, jossa tutkimuspaikkoinani ovat olleet polynesialainen Bellonan ja Rennellin saarten kulttuuri, melanesialainen Gatokaen saaren kulttuuri sekä näiden kahden etnisen ryhmän translokaali kaupunkilaiselämä maan pääkaupungissa Honiarassa. Lokaatiot poikkeavat toisistaan selvästi sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti. Kahden ryhmän samanaikainen tutkiminen aiheuttaa monenlaisia jännitteitä ja vastakkainasetteluja, joita olen joutunut selvittämään kentällä ja kotona vuosien mittaan. Nämä neuvottelut ovat keskeinen osa antropologin muuttuvaa kenttätyömetodiikkaa monipaikkaisessa tutkimustavassa. Omassa tutkimuksessani monipaikkaisuus täydentyy useamman kuin yhden etnisen ryhmän tutkimuksella, mikä monimutkaistaa tutkimuskäytäntöjä. Esitys analysoi kenttätyökokemuksia ja jäsentää tehtyjä metodisia ratkaisuja.
Heiskanen, Benita
Väkivallan raja: El Paso-Ciudad Juárez
Olen tehnyt vuodesta 1992 alkaen antropologista kenttätutkimusta Tyynenmeren Salomonsaarilla, jossa tutkimuspaikkoinani ovat olleet polynesialainen Bellonan ja Rennellin saarten kulttuuri, melanesialainen Gatokaen saaren kulttuuri sekä näiden kahden etnisen ryhmän translokaali kaupunkilaiselämä maan pääkaupungissa Honiarassa. Lokaatiot poikkeavat toisistaan selvästi sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti. Kahden ryhmän samanaikainen tutkiminen aiheuttaa monenlaisia jännitteitä ja vastakkainasetteluja, joita olen joutunut selvittämään kentällä ja kotona vuosien mittaan. Nämä neuvottelut ovat keskeinen osa antropologin muuttuvaa kenttätyömetodiikkaa monipaikkaisessa tutkimustavassa. Omassa tutkimuksessani monipaikkaisuus täydentyy useamman kuin yhden etnisen ryhmän tutkimuksella, mikä monimutkaistaa tutkimuskäytäntöjä. Esitys analysoi kenttätyökokemuksia ja jäsentää tehtyjä metodisia ratkaisuja.
Heiskanen, Benita
Väkivallan raja: El Paso-Ciudad Juárez
Teen parhaillani monitieteistä tutkimusta väkivallan kokemuksista ja representaatioista Texasin El Pason ja Chihuahuan Ciudad Juárezin suurkaupunkialueella Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla. Kenttätyöhön sekä raja-alueen molemmin puolin toimivien yhteisön jäsenten haastatteluihin pohjautuvassa tutkimuksessa pohdin väkivallan kokemuksia eri tasoilla: yksilöiden kokemuksissa, viranomaisten vastareaktioissa, teoreettisissa selitysmalleissa sekä taideprojekteissa ja visuaalisissa representaatioissa.
Esitelmässäni käsittelen monipaikkaisuuden problematiikkaa sekä tutkijan että haastateltavien näkökulmasta. El Pason ja Ciudad Juárezin asukkaat ovat perinteisesti liikkuneet kaksoiskaupungin molemmin puolin säännöllisesti, mutta viime vuosien väkivalta on tyrehdyttänyt tämän liikehdinnän USA:n puolelta minimiin. Väkivallan takia Juárezin puolella on myös tällä hetkellä liian vaarallista tehdä kenttätyötä ja haastatteluja. Problematisoinkin väkivallan vaikutuksia yhtäältä tutkimuksen käytäntöihin, mutta myös haastateltavien arkielämään ja tilan/paikan kokemuksen prosessoimiseen. Globaalissa kontekstissa pohdin rajalla tapahtuvaa väkivaltaa transnationaalisena ihmisoikeuskysymyksenä, jossa paikallinen ymmärretään osana globaalia ja päinvastoin.
Aula, Inkeri
Monipaikkaisuus afrobrasilialaisen kulttuurin muutoksen tutkimuksessa
Artikkeliväitöskirjassani tarkastelen afrobrasilialaisen kulttuurin muutosta globalisoituvassa ympäristössä. Mustissa maaseutuyhteisöissä orjuuden varjostamana kehittyneet traditiot ovat historian kulussa urbanisoituneet ja tulleet uusien väestöryhmien, ensin keskiluokkaisten valkoisten brasilialaisten, sitten myös ulkomaalaisten turistien ulottuville. Brasilialaiset capoeira-mestarit ja eurooppalaiset harrastajat matkustavat mantereiden välillä yhtä lailla, ja amerikkalaiset henkisyyden etsijät tapaavat valkoisen yliopistoväen kautta manifestoituvia intianihenkiä urbaanissa Brasiliassa. Afrobrasilialaisen kulttuurin tutkiminen pienissä paikallisyhteisöissä on toki edelleen mahdollista, mutta monipaikkaisen lähestymistavan kautta voidaan tavoittaa etnografisesti meidän aikanamme tapahtuva globaali vuorovaikutus, joka muokkaa afrobrasilialaisia kulttuurimuotoja ja kulttuurien suhteita.
Artikkeliväitöskirjassani tarkastelen afrobrasilialaisen kulttuurin muutosta globalisoituvassa ympäristössä. Mustissa maaseutuyhteisöissä orjuuden varjostamana kehittyneet traditiot ovat historian kulussa urbanisoituneet ja tulleet uusien väestöryhmien, ensin keskiluokkaisten valkoisten brasilialaisten, sitten myös ulkomaalaisten turistien ulottuville. Brasilialaiset capoeira-mestarit ja eurooppalaiset harrastajat matkustavat mantereiden välillä yhtä lailla, ja amerikkalaiset henkisyyden etsijät tapaavat valkoisen yliopistoväen kautta manifestoituvia intianihenkiä urbaanissa Brasiliassa. Afrobrasilialaisen kulttuurin tutkiminen pienissä paikallisyhteisöissä on toki edelleen mahdollista, mutta monipaikkaisen lähestymistavan kautta voidaan tavoittaa etnografisesti meidän aikanamme tapahtuva globaali vuorovaikutus, joka muokkaa afrobrasilialaisia kulttuurimuotoja ja kulttuurien suhteita.
Afrobrasilialaisen hengellisyyden tulkinta niin capoeira-harrastuksen kuin henkisyyden ja spirituaalisen etsinnän alueella kuljettaa myös mukanaan transatlanttista historiaa, jossa ylipaikalliset kytkökset eivät ole mitään uutta – vain niiden muoto on muuttunut. Monipaikkaisuus näyttäytyy tutkimusotteessani enemmän kuin metodina: se on epistemologista asennoitumista etnografiseen kenttään ylipaikallisten kytkösten verkostona, joka antropologialle luonteenomaisesti mahdollistaa etnografian tilanteessa, jossa ihmisten ja kulttuuristen vaikutteiden liikkuvuus jatkuvasti kiihtyy. Tutkimukseni on alkuvaiheessa, jossa pyrin kartoittamaan monipaikkaetnografian mahdollisuuksia monimuotoisen aihepiirini johtolankojen seuraamisessa kohti relevanttia antropologista tietoa.
Rastas, Anna
Rastas, Anna
Diasporan tutkijan kentän paikat ja rajat
Kuinka määritellä kenttä ja sen rajat kun tutkimuksen kohteena ovat afrikkalaisten diasporaan asettuvat ihmiset Suomessa? Kaikki tutkimushankeeni ovat tavalla tai toisella käsitelleet (myös) ihmisiä, jotka voidaan määritellä tähän diasporaan asettuviksi, joissain hankkeissa olen nimennyt heidät suoraan tutkimukseni kohdejoukoksi. Esityksessäni tarkastelen sitä, kuinka tähän joukkoon asettuvien ihmisten elämää määrittävä monipaikkaisuus määrittää väistämättä myös tutkijan kenttää ja toimintamahdollisuuksia. Keskityn erityisesti siihen, miten omilla kotinurkillaan ylirajaisia ilmiöitä ja kulttuureita tutkiva etnografi joutuu soveltamaan ja toisinaan hylkäämään perinteisiä etnografisen kenttätyön käytäntöjä ja ihanteita.
Ylipulli, Johanna
Kuinka määritellä kenttä ja sen rajat kun tutkimuksen kohteena ovat afrikkalaisten diasporaan asettuvat ihmiset Suomessa? Kaikki tutkimushankeeni ovat tavalla tai toisella käsitelleet (myös) ihmisiä, jotka voidaan määritellä tähän diasporaan asettuviksi, joissain hankkeissa olen nimennyt heidät suoraan tutkimukseni kohdejoukoksi. Esityksessäni tarkastelen sitä, kuinka tähän joukkoon asettuvien ihmisten elämää määrittävä monipaikkaisuus määrittää väistämättä myös tutkijan kenttää ja toimintamahdollisuuksia. Keskityn erityisesti siihen, miten omilla kotinurkillaan ylirajaisia ilmiöitä ja kulttuureita tutkiva etnografi joutuu soveltamaan ja toisinaan hylkäämään perinteisiä etnografisen kenttätyön käytäntöjä ja ihanteita.
Ylipulli, Johanna
Kulttuuriluotaimet antropologin apuna: Miten luodata monipaikkaista teknologiatodellisuutta?
Teen väitöskirjaani Oulun yliopiston kulttuuriantropologian Ubi Anthropos -tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää jokapaikan tietotekniikan omaksumista ja merkityksiä Oulun pohjoisessa kaupunkiympäristössä. Kerään parhaillaan tutkimusaineistoa 20–30-vuotiaitten nuorten aikuisten viestintäteknologian (erilaiset tietokoneet, matkapuhelimet, älypuhelimet sekä Oulun keskustaan asennetut suuret interaktiiviset näytöt) käytöstä erityisesti erilaisissa arkisissa tiloissa, kodissa ja kaupungilla. Aineistonkeruu tuntui aluksi haastavalta: miten saada ote jostain jokapäiväisestä, itsestäänselvästä ja silti niin vaikutusvaltaisesta asiasta kuin viestintäteknologian käyttö, siihen liittyvät merkitykset ja kokemukset? Saadakseni kiinni fyysistä, virtuaalista ja sosiaalista tilaa sujuvasti yhteen kietovista, ohikiitävistä arjen tilanteista päätin hyödyntää käyttäjäkeskeisen suunnittelun puolella käytettyä luotainmenetelmää. Muotoilu- tai kulttuuriluotaimet (ks. esim. Tuuli Mattelmäki 2006) perustuvat tutkimukseen osallistujien itsedokumentointiin, joka voi tapahtua vaikkapa valokuvien, kirjoitelmien tai karttatehtävien avulla. Päädyin suunnittelemaan ”viestintäpäiväkirjan”, jonka 10 erilaisen tehtävän avulla osallistujat pohtivat omaa viestintäteknologian käyttöään eri näkökulmista ja erilaisissa tilanteissa. Sen tarkoitus on tehdä jotain jo lähestulkoon näkymättömäksi muuttunutta näkyväksi sekä orientoida osallistujat kiinnittämään huomiota omiin arkisiin käytäntöihinsä hieman pidemmällä ajanjaksolla. Osallistujat täyttävät päiväkirjaa 2–3 viikkoa, jonka jälkeen se palautetaan minulle. Tämän jälkeen järjestän 2–3 hengen tapaamisia, joissa viestintäteknologian käytöstä keskustellaan päiväkirjan pohjalta. Tätä abstraktia kirjoittaessani aineistonkeruu on vielä kesken, mutta alustavat tulokset ovat lupaavia. Esityksessäni kerron aineistonkeruun prosessista ja pohdin, miten menetelmä vastaa monipaikkaisten todellisuuksien asettamiin haasteisiin.
Teen väitöskirjaani Oulun yliopiston kulttuuriantropologian Ubi Anthropos -tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää jokapaikan tietotekniikan omaksumista ja merkityksiä Oulun pohjoisessa kaupunkiympäristössä. Kerään parhaillaan tutkimusaineistoa 20–30-vuotiaitten nuorten aikuisten viestintäteknologian (erilaiset tietokoneet, matkapuhelimet, älypuhelimet sekä Oulun keskustaan asennetut suuret interaktiiviset näytöt) käytöstä erityisesti erilaisissa arkisissa tiloissa, kodissa ja kaupungilla. Aineistonkeruu tuntui aluksi haastavalta: miten saada ote jostain jokapäiväisestä, itsestäänselvästä ja silti niin vaikutusvaltaisesta asiasta kuin viestintäteknologian käyttö, siihen liittyvät merkitykset ja kokemukset? Saadakseni kiinni fyysistä, virtuaalista ja sosiaalista tilaa sujuvasti yhteen kietovista, ohikiitävistä arjen tilanteista päätin hyödyntää käyttäjäkeskeisen suunnittelun puolella käytettyä luotainmenetelmää. Muotoilu- tai kulttuuriluotaimet (ks. esim. Tuuli Mattelmäki 2006) perustuvat tutkimukseen osallistujien itsedokumentointiin, joka voi tapahtua vaikkapa valokuvien, kirjoitelmien tai karttatehtävien avulla. Päädyin suunnittelemaan ”viestintäpäiväkirjan”, jonka 10 erilaisen tehtävän avulla osallistujat pohtivat omaa viestintäteknologian käyttöään eri näkökulmista ja erilaisissa tilanteissa. Sen tarkoitus on tehdä jotain jo lähestulkoon näkymättömäksi muuttunutta näkyväksi sekä orientoida osallistujat kiinnittämään huomiota omiin arkisiin käytäntöihinsä hieman pidemmällä ajanjaksolla. Osallistujat täyttävät päiväkirjaa 2–3 viikkoa, jonka jälkeen se palautetaan minulle. Tämän jälkeen järjestän 2–3 hengen tapaamisia, joissa viestintäteknologian käytöstä keskustellaan päiväkirjan pohjalta. Tätä abstraktia kirjoittaessani aineistonkeruu on vielä kesken, mutta alustavat tulokset ovat lupaavia. Esityksessäni kerron aineistonkeruun prosessista ja pohdin, miten menetelmä vastaa monipaikkaisten todellisuuksien asettamiin haasteisiin.
Virkkunen, Gia
Monipaikkainen ja -aikainen etnografia
Tuleva tutkimusprojektini käsittää vertailua kahden paikan ja kahden aikakauden välillä. Kyseessä on yksinhuoltajaäitien köyhyys ja erilaiset selviytymisstrategiat Suomen pääkaupunkiseudulla ja Ruotsin Lundissa.
Kahden aikakauden vertailu sisältää historiallisen ulottuvuuden ja kiinnittyy 1930-luvun pulan olosuhteisiin ja toinen ulottuvuus taas koskee seuraavien vuosien talouskriisiä ja sen yhteiskunnallisia oloja.
Esitys tulee käsittämään sekä teoreettisluonteista että empiiriseen aineistoon tukeutuvaa pohdintaa. Jälkimmäinen tukeutuu kahden eri aikakauden välisen vertailun mahdollisuuksiin ja mahdollisiin vaikeuksiin sekä esteisiin. Mukana on sosiaalistaloudellisen ja kulttuurisen tason kysymyksiä koskien naisten köyhyyden kokemuksia ja tapoja selvitä arjessa 1930-luvulla ja 2000-luvulla. Molemmat aineistot perustuvat henkilökohtaisiin haastatteluihin ja tallennettuun muistitietoon.
Tuleva tutkimusprojektini käsittää vertailua kahden paikan ja kahden aikakauden välillä. Kyseessä on yksinhuoltajaäitien köyhyys ja erilaiset selviytymisstrategiat Suomen pääkaupunkiseudulla ja Ruotsin Lundissa.
Kahden aikakauden vertailu sisältää historiallisen ulottuvuuden ja kiinnittyy 1930-luvun pulan olosuhteisiin ja toinen ulottuvuus taas koskee seuraavien vuosien talouskriisiä ja sen yhteiskunnallisia oloja.
Esitys tulee käsittämään sekä teoreettisluonteista että empiiriseen aineistoon tukeutuvaa pohdintaa. Jälkimmäinen tukeutuu kahden eri aikakauden välisen vertailun mahdollisuuksiin ja mahdollisiin vaikeuksiin sekä esteisiin. Mukana on sosiaalistaloudellisen ja kulttuurisen tason kysymyksiä koskien naisten köyhyyden kokemuksia ja tapoja selvitä arjessa 1930-luvulla ja 2000-luvulla. Molemmat aineistot perustuvat henkilökohtaisiin haastatteluihin ja tallennettuun muistitietoon.
