Työryhmä 8: Ennustamatonta etnografiaa (kokoontuu perjantaina ja lauantaina)
Pj:t museologian amanuenssi Anne Ala-Pöllänen Helsingin yliopistosta (anne.ala-pollanen (at) helsinki.fi) sekä tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weiss Helsingin kaupunginmuseosta.
Museot keräävät aineistoa nykypäivästä ajatuksena turvata tulevaisuuden tutkijoiden mahdollisuudet tulkita aikaamme. Aineistot eivät kerry niinkään tutkimusprojektien sivutuotteena kuin erityisissä materiaalin keruuseen tähtäävissä dokumentointihankkeissa. Tämä nykydokumentoinniksi kutusuttu metodi on levinnyt Suomen museoihin viime vuosina, esimerkiksi vuonna 2009 perustetun museoiden kokoelmayhteistyötä kehittävän TAKO-hankkeen kautta. Hankkeen tarkoituksena on koordinoida ja jakaa tallennusvastuita museoiden välillä, jotta nykypäivästä tallentuisi hallittu ja tarkoituksenmukainen kokonaisuus.
Tärkein kysymys nykydokumentointiprojekteja rakennettaessa on tehdä päätöksiä siitä, mitä tallennetaan ja miksi? Kuka saa edustaa nykypäivää tulevaisuudessa? Valintaprosessi on tullut haasteellisemmaksi nykypäivässä alati lisääntyvän informaation edessä. On myös päätettävä, millä kriteereillä niin substanssiin kuin metodeihin kohdistuvia valintoja tehdään? Minkälaista materiaalia tutkimus tarvitsee, mihin tarkoitukseen museoiden etnografiaa käytetään? Mitä kysymyksiä dokumentoitavalle kohteelle on esitettävä, jotta aineisto olisi tulevaisuudessakin käyttökelpoista?
Näitä kysymyksiä on tarkoitus käsitellä ”Ennustamatonta etnografiaa” -työryhmässä. Työryhmässä pohditaan niin dokumentointimateriaalin syntyyn liittyviä kysymyksiä kuin museoiden etnografisen aineiston käyttöön liittyviä kokemuksia. Työryhmään ovat tervetulleita sekä museoammattilaiset että museoiden etnografista aineistoa käyttävät eri alojen tutkijat
Esitelmät:
Ala-Pöllänen, Anne
Esityksessäni pohdin miten nykydokumentointiprojekteissa tehty kenttätyö eroaa varsinaisesta tutkimukseen tehtävästä kenttätyöstä, ja eroaako. Minkälaista etnografiaa nykydokumentointimateriaali tuottaa ja mikä asema sillä on tutkimuskentässä?
Tutkimusta vai dokumentointia?
Tutkin väitöskirjassani nykypäivän merenkulun taustalla vaikuttavia kulttuurisia tekijöitä sekä niiden osuutta merenkulkuonnettomuuksiin. Nykypäivän merenkulussa turvallisuutta valvoo useita järjestelmiä, jotka pystyvät tunnistamaan aluksen ja sen sijainnin muutaman metrin tarkkuudella. Siitä huolimatta onnettomuuksia tapahtuu edelleen, ja syynä on yleensä inhimillinen erehdys. Hypoteesini mukaan näiden inhimillisten erehdysten taustalla on vanhasta merimieskulttuurista periytyviä tiedostamattomia sääntöjä, toimintamalleja ja arvoasetelmia, jotka vaikuttavat elämään laivalla, niin komentosillalla kuin konehuoneessa. Ne ovat usein heikosti tiedotettuja ja vaikeasti havaittavia, ja vaativat tiivistä ja intensiivistä kenttätyöhavainnointia.
Hypoteesini pohjautuu siihen kokemukseen, jonka olen saanut työskenneltyäni eri matkustajalaivoilla sekä tehtyäni nykymerenkulun dokumentointiprojekteja erityyppisillä aluksilla. Koska kyseisiä nykydokumentointiprojekteja ei ole lähtökohtaisesti suunniteltu tutkimustani silmällä pitäen – kenttätöiden aikaan en ollut vielä päätynyt kyseiseen aiheeseen –, en ole ollut ajatellut niiden tuottaman materiaalin olevan hyödyksi tutkimuksissani. Nykydokumentointien tarkoituksena oli palvella – yleisen tavan mukaan - museoiden tallennusperiaatteita ja lähinnä tuottaa tulevaisuuden muistitietoa. Väitöskirjani tutkimuskysymyksiä jäsentäessäni tulin kuitenkin huomaamaan, että nykydokumentoinnin tuottamalla yleisluontoisella etnografisella materiaalilla on paikkansa myös tutkimusprosessissa. Vaikka se ei välttämättä sisällä suoria havaintoja juuri tietyn tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä, valottaa materiaali usein kohteen olemusta ja taustoja, ehkä jopa vapaammin kuin erityiseen tutkimusaiheeseen kohdistettu tiivis havainnointi.
Vuorinen, Pirjo ja Hyvönen, Marja-Liisa
Nykydokumentointia yliopistomuseossa
Jyväskylän yliopiston museo on toteuttanut vuodesta 1994 alkaen yhteistyössä museologian oppiaineen kanssa yliopiston nykypäivän ilmiöiden tallennusta. Tallennustyön tavoitteena on ollut yliopiston arkeen liittyvän tiedon kokoaminen museon kokoelmiin. Tallennusprojektit on toteutettu osana museologian perusopintoja. Niiden tavoitteena on ollut tallentaa mm. henkilökunnan työtä ja opiskelijoiden elämää. Tähän mennessä kokoelmiin on kertynyt yli 120 tallennusharjoitusta.
Tallennustyöt on toteutettu pieninä tutkimusprojekteina, jolloin opiskelijat ovat joko valinneet aiheet itse tai käyttäneet museon heille osoittamia ilmiöitä. Projekteista on laadittu tutkimussuunnitelma. Aineiston kokoamisessa on käytetty haastatteluja, valokuvausta ja videointia. Lisäksi on talletettu ilmiöön liittyviä esineitä tai arkistomateriaalia. Harjoitustyöstä kirjoitetaan raportti, jossa tallennustyö on analysoitu. Tämän jälkeen aineisto on siirretty museon tietokantaan.
Projektien tehtävänä on ollut museon tallennustyön kohdentaminen objektikeskeisyydestä ilmiökeskeisyyteen. Tallennusprosessin aikana opiskelijat perehtyvät mm. dokumentointiin, kokoelmien vastaanottamiseen, aineistojen identifiointiin ja luettelointiin. Oppimisen tavoitteena on ollut se, että opiskelija osaa dokumentoida ja siirtää jonkin yliopiston nykypäivään liittyvän ilmiön kentältä museoon sekä tuntee luetteloinnin päämäärät ja perusperiaatteet. Projektin tarkoituksena on ollut myös osoittaa opiskelijoille kokoelmatoiminnan laadun merkitys kontekstitietojen osalta, jolloin kokoelmaan talletettujen aineistojen museoarvo paranee huomattavasti.
Esitelmämme käsittelee museoiden nykypäivän tallennustyöhön liittyviä prosesseja ja ongelmia. Millaisia mahdollisuuksia ilmiökeskeinen tallennus antaa kokoelmatyölle objektikeskeisyyteen verrattuna?
Allonen, Pekka
Museo etnografisena toimijana - Metsästyksen muistitieto – Suomen Metsästysmuseon hanke metsästysperinteen tallentamiseksi
Suomen Metsästysmuseo laajensi syyskuussa 2010 toimialaansa aloittamalla metsästysperinteen keruun haastattelemalla vanhoja metsästäjiä tai muuten metsästyksen parissa toimineita henkilöitä. Uusi toimiala sai nimekseen Metsästyksen muistitieto ja siitä tuli pysyvä osa museon toimintaa. Lisäksi päätettiin toteuttaa 1.6.-31.12.2011 välisenä aikana Muuttuva metsästys metsästysperinteen kilpakeruu. Kilpakeruu on kaikille vastaajille avoin.
Käsittelen esitelmässäni kokemuksia metsästykseen liittyvän muistitiedon keruusta. Metsästysmuseo on johtava metsästyskulttuurin muistiorganisaatio Suomessa. Museon laaja arkisto sisältää virka-arkiston lisäksi järjestöjen ja henkilöiden arkistoja ja metsästysperinnettä. Perinnehaastattelut ja -keruu valmisteluineen on arkistonhoitajan vastuulla.
Muistitiedon keruun lähtökohtana oli, että museo joutuu jatkuvasti etnografisten kysymysten äärelle kartuttaessaan kokoelmiaan. Museon näyttelyjen rakentaminen vaatii taustojen selvitystä ja seikkaperäisiä selontekoja, joissa näyttely sidotaan osaksi suurempaa tarinaa. Muistiorganisaatioiden kentässä ei ole myöskään toista laitosta, joka ottaisi metsästäjien perinteen keruun hoitoonsa.
Esitelmässä pohditaan perinnehaastattelujen niveltymistä osaksi museon näyttely- ja julkaisuhankkeita. Etnografiset aineistot voivat olla esim. museon näyttelykäsikirjoitusten lähteenä ja näyttelyjen osina.
Museon osalta perinnehaastattelut ovat tiivistäneet suhdetta kenttään, mutta tuoneet ratkaistavaksi myös perinteisiä kenttätyön ongelmia.
Haastattelemalla vanhoja – ja nuoria metsästäjiä museo voi testata otaksumiaan metsästyskulttuurin muutoksista. Muuttuva metsästys-keruukilpailu esimerkiksi osoitti, että metsästäjät eivät koe uuden tekniikan (esim. riistakamerat, koirien gps-pannat yms.) vieneen jahdin viehätystä ja että heidän suhteensa tekniikan kehitykseen on melko luonteva. Kenttätyö luo samalla – toivottavasti uusia pysyviä kontakteja. Kuva suomalaisesta metsästäjästä päivittyy.
Viime keväänä museolle tarjoutunut mahdollisuus dokumentoida perinteistä haahkojen kevätmetsästystä saaristossa on esimerkki ongelmatilanteesta. Muuttolintujen kevätmetsästys on nykyisin Suomessa lailla kielletty, mutta uroshaahkoja käydään nyt metsästämässä Suomen aluevesirajan ulkopuolella, jossa Suomen lait eivät ole voimassa. Museon taholta katsottiin parhaaksi luopua tästä mahdollisuudesta eettisesti arveluttavana, vaikka lakia ei tässä muodollisesti rikotakaan.
Toisenlainen ongelma syntyi kun kertojan kanssa sovittiin haastattelun mahdollisesta käytöstä äänenä tulevassa näyttelyssä. Kertoja halusi kerran nauhoituksen keskeyttämistä, jotta voisi kertoa haluamansa tarinan ja halusi jälkikäteen pienen osan nauhoituksesta poistettavaksi.
Arvokasta tietoa saattaa näin jäädä tallennuksen ulkopuolelle kuin jos haastattelu tehdään vain tutkimuskäyttöön.
Hirvonen-Nurmi, Katri
Ilmiö- esine- ja ajankohtainen luettelointi museon näyttelysuunnittelussa
Esitelmässä käsitellään candombléhen (brasilialainen uskonto) ja capoeiraan (tanssillinen taistelulaji) liittyvän muistitiedon keruuta Helinä Rautavaaran museossa sekä Brasilia-aineistojen luetteloinnin haasteita. Aineistot ovat monimateriaisia ja ne sisältävät sekä museon perustajan keräämiä vanhoja että museon keräämiä uusia aineistoja. Tulevaa näyttelyä ajatellen näitä pyritään yhdistämään tarinallisiksi kokonaisuuksiksi.
Helinä Rautavaaran museon aineistojen monimateriaisuus tekee niistä ainutlaatuisen – museo kiinnostaa myös ulkomaisia vierailijoita – mutta se asettaa luetteloinnille haasteita. Esimerkiksi uskonnollisen tanssipuvun valmistuksen videodokumentointi ja valmistusvalokuvat tulisi luetteloida esineen kanssa joko keskinäisiä viittauksia sisältäen tai jopa samalla identifikaatiotunnuksella.
Museon suunnitelmissa on järjestää vaihtuva näyttely, jossa verrataan uutta ja vanhaa Brasilian uskonnollista perinnettä. Vastaavasta näyttelystä on kokemusta jo vuodelta 2003. Näyttelyyn tähdäten museo suunnitteli harjoittelijansa kanssa vuonna 2010 Pro gradu –työn jälkeisen kenttäharjoittelun Brasiliassa, joka sisälsi haastatteluja ja rituaaliesineiden keruuta ja videokuvausta umbanda-uskonnon seuraajien parissa. Kyseistä ilmiötä voidaan yhdistettyjen aineistojen avulla seurata usean vuosikymmenen ajalta ja havainnollistaa sitä myös ajankohtaisilla henkilökuvilla sekä ääni- ja videoklipeillä. Jotta keruun tulosta ja ilmiön muutosten seuraamista voi hyödyntää osana museon näyttely- ja julkaisuhankkeita tulevaisuudessa, olisi laajennettava ilmiökohtainen luettelointi myös vanhempaan aineistoon ja lisätä linkkejä uudesta aineistosta vanhaan. Kun näyttelyprosessissa päästään käsikirjoitusvaiheeseen, voidaan provenienssiltaan erilaisesta luetteloidusta aineistosta toivottavasti nostaa esiin eheitä, mielenkiintoisia tarinoita.
Lehtinen, Ildikó
Esinetyhjiö
Museokokoelmat ovat harvoin eheitä kokonaisuuksia. Systemaattisen esinehankinnan ohella on aina ollut satunnaisia lahjoituksia. Esineet kuitenkin kertovat ja esineitä saadaan myös kertomaan. Kotimaan esinemaailman ulkopuolelta tuotetut esineet avaavat aina oven uuteen ja toiseen maailmaan, ”toiseuteen”. Jean Baudrillardin mukaan museoesineet ovat marginaaliesineitä, ne ovat muistoja, todisteita sekä perinteisen ja symbolisen järjestelmän reliktejä. Niihin kiteytyy voimakas symboliarvo; niiden käytännöllinen merkitys on mennyttä ja ne ovat katoavan ajan merkkejä. Mitä vanhempi museoesine on, sitä lähempänä se on jotain mystistä ”toista” aikaa, muinaisuutta ja sitä kautta luontoa.
Esitelmäni keskiössä on esine ja sen tulkinta eli koodaus käänteisellä tavalla. Minkälaisiin ennalta arvaamattomiin tulkintoihin törmää tutkija esinekokoelmia analysoitaessa? Mitä tietyn esineen puuttuminen paljastaa kokoelman hankkijasta ja hankinta-ajan kulttuuriympäristöstä? Mitä esinetyhjiö tarkoittaa representaation kannalta?
Immonen, Mari & Kangas, Anna
Anna, Mari ja rockin ihmeellinen maailma
Vantaan kaupunginmuseossa avataan tammikuussa 2014 näyttely, jonka teemana on vantaalainen rock. Sen tarkoituksena on esitellä vantaalaista nuoruutta bänditoiminnan näkökulmasta 1970-luvulta tähän päivään. Näyttelyä varten on käynnistetty laaja aineistonkeruu ja dokumentointityö. Tallennustyötä on suunniteltu tehtäväksi kahden vuoden ajan vuosina 2012 - 2013 ja siihen osallistuu resurssien mukaan vähintään kaksi museon työntekijää.
Kansatieteen päivillä tarkastelemme tallennushanketta yhdessä tehdyn etnografian näkökulmasta. Aineistonkeruun menetelminä ovat haastattelu ja havainnointi. Mitä kerätään ja miksi? Ketkä tallennustyötä tekevät ja onko sillä merkitystä aineiston synnyssä? Entä miten internetin ja sosiaalisen median eri ulottuvuudet ovat vaikuttaneet kontaktien luomisessa? Tallennustyössä on otettava huomioon myös itse museo ja sen toimintaperiaatteet. Aineettoman muistitiedon ohella olemme kiinnostuneita bänditoimintaan liittyvistä esineellisistä muistoista kuten soittimista, demonauhoista, julisteista ja bändipaidoista.
Projektin tavoitteena on verkostojen luominen ja yhteistyön tiivistäminen Vantaan kaupungin eri toimijoiden välillä. Tärkeää on nuorten kuuleminen ja osallistuminen. Näyttelyä varten tuotetaan opiskelijayhteistyössä vantaalaista bänditoimintaa kuvaavia dokumenttifilmejä sekä nuorten työpajassa rokkitähdestä kertova animaatio, joita niin ikään voidaan tarkastella yhtenä museon tallennus- ja näyttelytoimintaa tukevana kollektiivisen etnografian muotona.
Tallennushankkeen aikana pyrimme tutkimusprosessin avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen niin museon sisällä, yhteistyötahojen välillä kuin museokentän näkökulmasta. Yhtenä konkreettisena toimenpiteenä tästä on kaupunginmuseon kotisivuilla ilmestyvä blogi (http://muistaakseni.blogspot.com). Toivomme, että näin vantaalaisilla, nuorilla ja muilla aiheesta kiinnostuneilla on mahdollista saada tietoa tutkimuksen etenemisestä ja kommentoida sitä.
